Mikä haastaisi puuvillan?
Tehotuotetun puuvillan viljely kuluttaa huomattavan määrän maapallon vesivaroja ja on selvää että sen ohelle tarvitaan kestävämpiä vaihtoehtoja. Esimerkiksi europpalaista nokkoskuitua, jota tuotetaan teollisessa mittakaavassa.
Nokkosen viljelyn hyödyt
Knokkon käyttää tuotteissaan ainoastaan eurooppalaista nokkosta (urtica dioica), joka on myös yleisin nokkoslajike Suomessa.
Nokkosta on mahdollista peltoviljellä, eli nokkonen kasvaa halutussa paikassa siisteissä riveissä ja kuitusato saadaan helposti korjattua kerran vuodessa. Nokkonen on perenna, eli sen juurakot kasvattavat uutta satoa vuosittain. Kuitua nokkospelto tuottaa reilusti yli 10 vuoden ajan. Usein sanotaan, että nokkonen kasvaa melkein missä vain. Salaisuus on siinä, että nokkosen pitkät ja vahvat juuret ulottuvat pitkien matkojen päähän ja niiden avulla se kuljettaa vettä ja ravinteita karultakin näyttävän nokkospellon osiin ja kuohkeuttaa samalla maaperää. Keinokastelua ei siis tarvita eikä kasvinsuojeluaineita, eikä torjunta-aineita. Nokkonen ei kärsi sellaisista kasvitaudeista, joita pitäisi kemikaaleilla suojata.
Hyödylliset hyönteiset ja linnut hyötyvät nokkosen viljelystä ja niiden määrä onkin varsin runsas siellä missä kasvaa paljon nokkosta. Nokkosen varret ja lehtien alapinnat tarjovat talvehtimispaikan ja suojan ja kesän kuumuudelta pienille hyönteisille. Osa niistä päätyy ruokailevien lintujen ravinnoksi.
Nokkoskuidun mahdollisuudet
Nokkosta on viljelty vuosisatoja. Sieltä missä ihmisasutusta on löydetty, on havaittu myös nokkosviljelmiä. Nokkosta on otettu mukaan kun on muutettu uusille asuinalueille eikä suotta. Nokkonen tarjoaa nopeasti ruokaa, versot ja lehdet, sekä kuitua vuoksiksi eteenpäin. Hienoimmat kuidut, joissa on silkkimäinen tuntu ja himmeä kiilto, jopa velvoitettiin toimittamaan Pariisin muotihuoneisiin ja kuninkaallisten käyttöön. Hieman karkeammat kuidut hyödynnettiin vaatteissa, vuodevaatteissa ja kaikkein karkeimmat kuidut käytettiin mattoihin, säkkeihin ja köysiin. Nokkosta käytettiin runsaasti 1800-luvun alkuun asti, kunnes erittäin edullinen puuvilla syrjäytti nokkosen markkinoilta.
Nokkonen on hengittävin luonnonkuitu, sen ydinkuidun rakenne on muista luonnonkuiduista poiketen huokoinen. Nokkoskuitu pystyy vastaanottamaan ja luovuttamaan kosteutta muita luonnonkuituja paremmin. Kuitua on kutsuttu Pohjolan silkiksi, koska kuitu kiiltelee himmeästi. Näiden ominaisuuksien vuoksi nokkoskuitu on erityisesti kuninkaallisten suosiossa.
Nokkosen kuidutusmenetelmä on onnistuttu kehittämään uudelleen. Kuidut on mahdollista irrottaa mekaanisesti, eli perinteistä kemikaaleissa tai vain vedessä liottamista ei tarvita korkeatasoisen kuidun aikaansaamiseksi. Kuidutus tehdään teollisessa mittakaavassa, eli nokkoskuidulla voidaan haastaa tehotuotettu puuvilla. Kuitu on pehmää ja taipuisaa. Se värjäytyy helposti ja on miellyttävä ihoa vasten.
