Nokkonen on ollut laajasti käytössä tekstiileissä, niin säkkeinä ja köysinä kuin silkinohuina esiliinoina ja muina juhlavaatteina. Nokkosen käyttö kuitenkin väheni ja teollinen valmistus loppui puuvillan tultua markkinoille.
Nykyään kun juomavettä runsaasti kuluttavan puuvillan rinnalle etsitään vaihtoehtoja, voi sadevedellä kasvava nokkonen helposti löytää paikkansa tekstiileissä. Nokkonen, viralliselta nimeltään isonokkonen (tieteellinen nimi urtica dioica), kasvaa hyvin Euroopan alueella niin villinä kuin viljeltynäkin. Nokkonen ei tarvitse vettä eikä kemikaaleja kasvaakseen eli se on erittäin ekologinen kuitukasvi.
Saksassa viljelty nokkonen sisältää enemmän kuitua kuin villinä kasvavat nokkoset. Nokkosta on siis onnistuttu jalostamaan kuitupitoisemmaksi. Viljelty nokkonen kasvaa pidemmäksi kuin villi nokkonen eli sitäkin kautta kuitua riittää teolliseen tuotantoon oikein hyvin. Nokkonen on perenna eli se kasvattaa uuden sadon vuosittain. Tarkoittaa siis sitä, ettei nokkospelloilla nähdä traktoreita ja istutuskoneita keväisin. Siinä missä puuvillan kuitu sijaitsee sen siemenissä, on nokkonen varsikuitu.
Nokkosen työstäminen valmiiksi kuiduksi vaatii enemmän työtä kuin puuvillan, sillä nokkosen kuitu pitää saada irti korren pinnan alapuolelta. Teollinen kuidutusprosessi onneksi irrottaa kuidun nopeasti ja tehokkaasti ilman vettä.
